Syksy 1944 oli epävarmuuden ja huolen aikaa Suomessa. Vaikka aselepo Neuvostoliiton kanssa oli solmittu, tapahtui outoja asioita pienessä rannikkokaupungissa Närpiössä. Kukaan ei tuolloin tiennyt, että heidän silmiensä edessä oli käynnissä yksi koko sodan salaisimmista operaatioista – operaatio, joka myöhemmin tunnettaisiin nimellä Stella Polaris.
Jo kesällä 1944 kyläläiset huomasivat mystisiä tapahtumia. Vesitaso laskeutui yllättäen Kaskisiin, ja tuntemattomia henkilöitä nähtiin matkalla Närpiöön etsimässä majoitusta syrjäisissä kylissä kuten Yttermark ja Nämpnäs. Kysymyksiin majoituksen tarpeesta ei annettu vastauksia – vain arvoituksellinen hiljaisuus.
Syksyn myötä tapahtumat kävivät entistäkin salaperäisemmiksi. Eräänä päivänä höyrylaiva Maininki lipui hiljaiseen Österfjärdeniin, paikkaan, jota tavallisesti käytettiin vain kauppatavaroiden purkamiseen. Kyläläisten keskuudessa levisi nopeasti huhuja – oliko kyseessä salainen sota-arkiston siirto pois maasta? Vai pakeniko joku korkea-arvoinen henkilö, kuten kenraali Wallden, henkensä edestä? Jännitys oli käsinkosketeltavaa.
Pian saapui lisää aluksia, kuten Osmo ja Georg. Maininkin kanssa ne lastattiin täyteen suuria, tunnistamattomia puulaatikoita. Laatikoiden sisältö pysyi salassa, mutta paikalliset kalastajat, jotka auttoivat kuljetuksessa, aavistivat, että jotain merkittävää oli tekeillä. Heille maksettiin runsaasti, mutta kukaan ei uskaltanut kysyä liikaa.
Samaan aikaan kyliin saapui ihmisiä eri puolilta maata. Junat, bussit ja autot toivat jopa 800 henkilöä – miehiä, naisia ja lapsia, joilla oli mukanaan suuri salaisuus. He olivat radiotiedustelijoita ja heidän perheitään, jotka olivat kuunnelleet ja purkaneet Neuvostoliiton kriittisintä radioviestintää sotavuosina. He olivat korvaamattomia Suomelle, mutta heidän elämänsä oli vaarassa, jos Neuvostoliitto saisi tietää heidän henkilöllisyytensä. Koodinimellä Stella Polaris he saivat käskyn lähteä maasta nopeasti.
Näissä ihmisissä oli jotain erikoista. Miehet pukeutuivat huonosti istuviin siviilivaatteisiin, kun taas naiset herättivät huomiota yllään olevilla kalliilla turkeilla – harvinainen näky aikana, jolloin säännöstely oli arkipäivää. Yttermarkissa ja Nämpnäsissä kyläläiset olivat valmistelleet kouluja ja taloja heidän väliaikaiseksi majoituksekseen. Uusilla vierailla oli mukanaan runsaasti kahvia, sokeria ja säilykkeitä – tuotteita, joita kyläläiset eivät olleet nähneet vuosiin.
Operaatio Stella Polaris oli suunniteltu äärimmäisessä salassa useiden vuosien ajan. Suomalaiset radiotiedustelijat olivat sodan aikana paljastaneet Neuvostoliiton sotasuunnitelmia purkamalla heidän koodejaan. Tätä materiaalia ei missään nimessä saanut päätyä vihollisen käsiin. Se lastattiin nyt laivoihin, joiden määränpäänä oli Ruotsi. Suomalaisille tiedustelijoille ei ollut paluuta – Suomeen jääneet olisivat riskeeranneet joutuvansa Neuvostoliiton pidättämiksi ja syytetyiksi sotarikollisina.
Miksi juuri Närpiö? Pieni, syrjäinen satama Österfjärdenissä oli syvä ja vaikeasti havaittavissa, ja paikallisväestön vaikeasti ymmärrettävä murre tarjosi lisäsuojaa tunkeilijoilta. Se oli täydellinen paikka operaatiolle, jonka oli pysyttävä näkymättömänä. Totuus Stella Polariksesta alkoi paljastua vasta 1970-luvulla.
22. syyskuuta 2001, rannalla, josta Maininki ja Osmo aikoinaan purjehtivat, pystytettiin muistokivi kunnioittamaan niitä sankareita, jotka äärimmäisessä salassa riskeerasivat kaiken maansa puolesta. Jos haluaa syventyä tähän kiehtovaan historiaan, voi tänä päivänä vierailla Stella Polaris -museossa Öjskogsparkenissa, jossa saa vilauksen yhdestä sodan hämmästyttävimmistä operaatioista.
