Pali-Maija – monipuolinen kirjailija

Närpiössä eli aikoinaan kirjailija, jonka sanoittamia lauluja laulettiin seudulla yleisesti 1800-luvulla ja vielä pitkälle 1900-luvulle. Hänen nimensä oli Maria Berg, mutta häntä kutsuttiin kansan keskuudessa Pali-Maijaksi. Hänen laulujensa sanoja löytyy runokokoelmista ja antologioista, esimerkiksi kokoelmateoksesta Nordisk kvinnolitteratur (’Pohjoismainen naiskirjallisuus’), jossa hänet mainitaan mielenkiintoisena naisena Suomen kansankirjailijoiden joukossa. Biografiskt lexikon för Finland –elämäkertateoksen mukaan hän oli 1800-luvun vaihteen tuotteliain ja monipuolisin suomalainen naiskirjailija, ja ensimmäinen suomalainen naiskirjailija, joka pystyi elättämään itsensä ainakin osittain kirjoittamisellaan.

Pali-Maija eli Maria Johansdotter Uppgård syntyi Pirttikylässä vuonna 1784. Hänen vanhempansa olivat muuttaneet Pali-aidan tienoille, johon kutsumanimikin perustuu. Palin tilojen luokse, jossa hänen lapsuudenkotinsa oli Pirttikylän Österlandsvägenin varrella, on sijoitettu muistokivi.

Kahdeksantoistavuotiaana Pali-Maija alkoi toimia opettajana pitäjän kouluissa, erityisesti Rangsbyssä, Norrnäsissä, Töjbyssä, Harrströmissä, Taklaxissa, Ylimarkussa ja Yttermarkissa. Koulutuvissa oli yleensä pieni huone, jossa opettaja saattoi asua. Hän kirjoitti runoja oppilailleen ja lauloi niitä yhdessä lasten kanssa jollakin yleisesti tunnetulla sävelellä, ja runot tulivat näin tutuksi kylissä.

Monet runot kertoivat seudulla sattuneista dramaattisista tapahtumista, kuten laulu kolmesta Heinijärvellä hukkuneesta tytöstä, joista yksi oli kotoisin Tuvängista tai Höglundista ja kaksi Korsnäsin Viitaniemestä. Runot saattoivat myös käsitellä rikoksia, kuten laulu murhasta, joka tapahtui arviolta vuonna 1829 matkalla Kambin kylään Korsnäsiin. Sen mukaan Anna Träskvik oli mustasukkaisuuksissaan käynyt Anna Greta Kambin kimppuun surmaten tämän. Toinen Laulu kertoo rangsbyläisestä Gabriel Karlsson Antfolkista, jonka Karl Kamb murhasi Korsnäsissä. Smedsin ja Ranckenin julkaisemassa Pali-Maijan runokokoelmassa vuodelta 1881 tapahtumia selitetään näin: Antfolk oli merihädässä luvannut Korsnäsin kirkolle lahjan, jos Jumala auttaisi hänet kotiin. Eräs räätäli oli saanut Kambin, jolla ei entuudestaan ollut riitaa Antfolkin kanssa, raivostumaan rangsbyläisille, minkä seurauksena hän eräänä sunnuntaina kävi käsiksi suurikokoiseen Antfolkiin, joka oli palaamassa Korsnäsin kirkosta.

Pali-Maijan runot voidaan nähdä aikansa uutistenvälityksenä tai ehkä jopa sensaatiolehdistönä, mutta niissä myös käsitellään ja työstetään seudulla tapahtuneita asioita. Kirjailijatar pohtii rikosta ja rangaistusta ja yrittää lohduttaa surevia omaisia.

Pali-Maija teki myös tilaustöitä, kuten esimerkiksi laulun paperiruukista ja Ylimarkun Granforsin fajanssitehtaasta, sekä onnentoivotuksen lähteville laivoille.

Rakkausrunot ovat Pali-Maijan runoista ehkäpä kauneimpia ja ajattomimpia. Hän kuvaa sekä vahvaa tunnetta rakastettua kohtaan, että huolta hänen menettämisestään. Runoissa välittyy myös kokemus ja käsitys rakkauden syvimmästä olemuksesta.

Pirttikylän laulun (När solen tänder sina strålar ’Kun auringon säteet syttyvät’) sanojen on myös katsottu olevan Pali-Maijan käsialaa. Laulu on saanut nimensä paikasta, missä sävelmä on kirjoitettu muistiin. Laulu ei tosin sisälly Smedsin ja Ranckenin kokoelmaan, ja heidän näkemystään asiaan ei täysin tiedetä.

Pali-Maijan seurusteli talonpoika Mats Matsson Snickarsin kanssa pitäessään koulua Norrnäsissä, ja tämän tapailun tuloksena hän synnytti pojan syksyllä 1814. Mats ei halunnut ottaa vastuuta isyydestään, vaan ryntäsi koululle haukkumaan Pali-Maijan saadessaan tietää raskaudesta. Asiasta käräjöitiin useita kertoja, ja Mats tuomittiin lopulta maksamaan elatusmaksuja pojasta ja sen lisäksi kunnon sakot. Pali-Maija sai myös sakkoja, koska oli laitonta synnyttää avioliiton ulkopuolisia lapsia.

Myöhemmin Pali-Maija avioitui itseään huomattavasti nuoremman rangsbyläisen Matts Bergin kanssa, ja sai vihdoinkin oman yhteisen kodin hänen kanssaan. Avioliittoon syntyi viisi lasta kuudessa vuodessa. Miehessä oli valitettavasti juopon vikaa: talous meni retuperälle ja hän hankki vielä rakastajattarenkin. Tästä Pali-Maija sai syyn kirjoittaa väkeviä riimejä, joissa hän kirosi sekä juopottelun että rakastajattaren. Nämä omakohtaiset kokemukset saivat hänet kirjoittamaan juopottelusta varoittavia ja raittiuteen kannustavia lauluja, joista ensimmäisiä on Fyllerivisa (’Juopon laulu’).

Kolme Pali-Maijan runoa julkaistiin vuonna 1851 Ilmarinen -lehdessä, joka oli Vasabladetin edeltäjä. Toimittaja oli vastaanottanut suuren määrän muitakin runoja julkaistavaksi, mutta ne tuhoutuvat Vaasan palossa seuraavana vuonna. Suurempi kokoelma Pali-Maijan runoja julkaistiin vasta kymmenisen vuotta hänen kuolemansa jälkeen, kun Smedsin ja Ranckenin kokoelma julkaistiin. On mahdollista, että vain pieni osa hänen runoistaan on säilynyt. Pirttikylän Kotiseutuyhdistys julkaisi vuonna 1983 kirjan, joka sisälsi Pali-Maijan kansanrunoutta. Trygve Erikssonin toimittama kirja sisältää muun muassa Smedsin ja Ranckenin kokoelman, sekä muutaman muun myöhemmin löydetyn runon. Kirjaa on vielä saatavilla Pirttikylän Kotiseutuyhdistykseltä.

Viimeiset vuotensa Pali-Maija asui vävynsä pajan sivukammarissa. Tytär Fredrika meni naimisiin rangsbyläisen Bergströmin kanssa. Pali-Maijan mies oli saanut surmansa tappelussa kylän nuorten kanssa jo vuonna 1847. Pali-Maija piti koulua niin kauan, kun jaksoi, kirjoittaen runoja vanhaksi asti. Hän kuoli 83-vuotiaana vuonna 1867, joka oli yksi nälkävuosista.

Pali-Maijalle on pystytetty muistokivi Rangsbyhyn Ylimarkuntien viereen, lähelle hänen viimeistä kotiaan. Kivessä lukee ”Här levde, diktade, lärde Pali-Maj, Maria Berg, 1784 – 1867” (’Täällä eli, runoili ja opetti Pali-Maija, Maria Berg, 1784 – 1867’).